Video

Transkriptio

Kautta historian, maapallolla ei ole koskaan ollut näin paljon ihmisiä.

Määrämme on kasvanut räjähdysmäisesti: 1800-luvulla 1:stä miljardista 2,3:een vuoteen 1940 mennessä, 3,7 vuonna 1970 ja 7,4 vuonna 2016.

Maailman väkiluku nelinkertaistui viime vuosisadalla, joten mitä voimme odottaa seuraavalta?

Ja miten väestönkasvu vaikuttaa tulevaisuuteemme?

Tulemmeko näkemään massiivia maahanmuuttoja?

Mantereita peittäviä täyteen ahdettuja slummeja ja jättimäisiä kaupunkeja?

Tauteja ja saasteita?

Taistelua energiasta, vedestä ja ruuasta?

Keskittyvätkö ihmiset vain itsensä ylläpitoon ympäristön sijaan?

Tuhoaako väestönkasvu elintapamme?

Onko tämä ennustus vai perustelematonta panikointia?

1960-luvulla väestönkasvu saavutti ennennäkemättömän tahdin.

Mikä johti maailmanlopun ennustuksiin.

Köyhät vain lisääntyisivät ja valtaisivat kehittyneen maailman.

Liikakansoituksen legenda oli syntynyt.

Mutta näyttää siltä, että korkeat syntymämäärät ja väkiluvun räjähtäminen eivät ole pysyviä ominaisuuksia joissakin kulttuureissa tai maissa,

mutta enemmänkin osa neliportaista prosessia, jota koko maailma on parhaillaan käymässä läpi,

Väestönryhmän siirtymä.

Suurin osa kehittyneistä maista on jo läpäissyt tämän siirtymän. Muut maat läpikäyvät sitä parhaillaan.

Mennään takaisin 1700-luvulle, jolloin koko maailma, mukaanlukien Eurooppa, oli suorittamassa vestönryhmän siirtymän ensimmäistä askelta.

Nykymaailman standardien mukaan Eurooppa oli huonommassa kunnossa kuin kehitysmaat, kärsien huonosta hygieniasta, ruokavalioista ja lääkkeistä.

Ihmisiä syntyi ja kuoli paljon, joten väkiluku ei kasvanut juuri ollenkaan.

Naisilla oli keskimäärin neljästä kuuteen lasta, mutta vain kaksi heistä selvitytyisi aikuisiksi asti.

Teollisuusvallankumous tapahtui Iso-Britanniassa ja toi mukanaan suurimman muutoksen ihmisten elämään sitten maanviljelyn vallankumouksen.

Talonpojista tuli työntekijöitä.

Valmistettavia tavaroita massatuotettiin ja ne olivat kaikkien saatavilla.

Tieteenalat kukoistivat ja edistivät kuljetusta, yhteydenpitoa ja lääkkeitä.

Naisten rooli yhteiskunnassa muuttui ja loi tilaisuuksia heidän itsenäistymiselleen.

Tämä taloudellinen edistyminen loi keskiluokan ja nosti hitaasti elämän ja terveydenhuollon tasoa köyhälle, työtätekevälle kansalle.

Seuraava askel siirtymisessä alkoi.

Kiitos parempien elintarvikkeiden ja lääkkeiden, ihmiset eivät enää jatkuvasti kuolleet nuorina.

Tuloksena syntyi räjähdysmäisesti kasvava väkiluku.

Iso-Britannian väkiluku tuplaantui vuosien 1970 ja 1850 välillä.

Lapsien määrä oli korkea, koska vain harva heistä selviytyisi aikuisiksi asti.

Nyt kun tämä oli muuttunut, alkoi siirtymän kolmas askel.

Vauvoja syntyi vähemmän, ja väestönkasvu hidastui.

Lopulta saavutettiin tasapaino. Ihmisiä kuoli ja syntyi vähemmän, ja määrät tasaantuivat.

Iso-Britannia saavutti siirtymän neljännen askeleen.

Tämä ei kuitenkaan tapahtunut ainoastaan siellä. Monet muut maat kävivät läpi samat neljä askelta.

Ensimmäinen askel: Ihmisiä syntyy ja kuolee paljon huonojen elinolojen takia.

Toinen askel: Paremmat elinolot johtavat vähempiin kuolemiin ja väkiluvun räjähtämiseen.

Kolmas askel: Kuolemien väheneminen johti syntymien vähenemiseen ja väestönkasvu pysähtyi.

Mutta jos syntymämäärät ovat pudonneet niin paljon, miksi väkiluku kasvaa edelleen niin nopeasti?

70- ja 80-luvun väestönkasvun lapset saavat nyt omia lapsiaan,

Johtaen huomattavaan piikkiin kokonaisväkiluvussa.

Mutta he saavat keskimäärin vähemmän lapsia kuin vanhempansa.

Tämän päivän keskiarvo on 2,5 lasta. 40 vuotta sitten se oli 5.

Sukupolven vanhetessa syntyvyys laskee, ja väestönkasvu jatkaa hidastumista.

Tämä pätee joka ikiseen maahan.

Lännessä meillä on tapana olla huomioimatta edistystä muissa osissa maailmaa.

Oikeasti suurin osa maista on jo saavuttanut suorittanut askeleen.

Katsotaampa Bangladeshiä. Vuonna 1971 keskiverto nainen sai 7 lasta, joista 25% kuoli ennen viidettä ikävuotta.

Vuonna 2015 sama kuolleisuus oli tippunut 3,8:aan prosenttiin ja naisille syntyi keskimäärin 2,2 lasta.

Tämä on sääntö, ei poikkeus. Me emme ole erityisiä, meillä vain oli varaslähtö.

Kehittyneillä mailla kesti 80 vuotta tiputtaa lasten määrä kuudesta alle kolmeen.

Muut maat kirivät nopeasti. Malesialla ja Etelä-Afrikkalla siihen meni 34 vuotta; Bangladeshillä vain 20.

Iran käytti siihen vain 10 vuotta.

Kaikki maat jotka ovat kirimässä eivät joutuneet aloittamaan tyhjästä, ja mitä enemmän ne saavat tukea, sitä nopeammin ne kirivät.

Tämän takia lapsikuolleisuutta alentavat tai köyhiä maita auttavat järjestelmät ovat niin tärkeitä.

Halusitpa sitten maailman, jossa kaikki ihmiset asuvat vapaina ja varakkaina, tai mikäli haluat vain vähemmän pakolaisia maahasi,

yksinkertainen totuus on, että sinulle on henkilökohtaista hyötyä siitä, että maapallon toisella puolella asuvilla on hyvät elinolot.

Tämä ei ole enää kaukana, sillä köyhissä elinoloissa asuvien ihmisten määrä ei ole koskaan ollut näin alhainen.

Väestönkasvun tulevaisuus ei ole maailmanlopun ennuste, vaan lupaus!

Väestönkasvu tulee pysähtymään.

YK ennustaa, että 12. miljardis ihminen ei koskaan tule syntymään.

Maailman kehitystason kasvaessa korkeakoulutettujen ihmisten määrä kymmenkertaistuu.

Maat, jotka ennen tarvitsivat apua, ovat nyt osa kehitystä.

Enemmän ihmisiä tarkoittaa enemmän ihmisiä edistämässä lajiamme.

Tämä video oli yhteistyötä Max Roserin ja ourworldindata:n kanssa, jossa hän selvittää ihmisyyden edistymistä tutkimuksen ja datan visualisoinnin avulla.

Käy ihmeessä katsomassa!

Vuonna 2016 kykenimme tekemään enemmän ja parempaa sisältöä kuin koskaan aiemmin, kiitos tukijamme Patreon.com:ssa.

Suuri kiitos teille. Nähdään vuonna 12 017.