Video

Transkriptio

Kuvittele, jos voisit kasata energian kaikista tähdistä sadan miljoonan valovuoden säteellä.

Tuhansista galakseista, miljardeine tähtineen.

Kuvittele, että voisit valjastaa tällaisen voiman ampumaan universumin isoimmalla superaseella.

Kuvittele tuho jonka voisit aikaansaada.

Sattumoisin, sinun ei tarvitse kuvitella.

Sellaisia on olemassa, ja niitä kutsutaan gammapurkauksiksi.

Mutta mitä nämä kosmiset sala-ampujat oikein ovat?

Ja mitä tapahtuu jos yksi näistä ampuu kohti maata?

Ymmärtääksemme gammapurkauksia, meidän tulee ensin ymmärtää mitä ovat gammasäteet.

Gammasäteet ovat elektromagneettisia säteilyaaltoja jotka kantavat energiaa samoin kuin näkyvä valo.

Näkyvä valo on pieni osa elektromagneettista spektrumia: se osa jonka ihmissilmä näkee.

Alemmilla energiatasoilla ovat radioaallot, mikroaallot ja infrapuna.

Korkeammilla taasen ultraviolettisäteily, röntgensäteet ja gammasäteet.

Gammasäteet ovat huikean voimakkaita.

Yksittäinen gammafotoni on voimakkaampi kuin miljoona näkyvää fotonia.

Niiden voimakkuus tekee gammasäteilystä yhden ionisoivan säteilyn muodon.

Tarkoittaen, että ne ovat tarpeeksi voimakkaita purkamaan atomeja.

Tämä tekee niistä vaarallisia sinulle ja minulle.

Ionisoiva säteily hajottaa herkkää biokemiallista koneistoa joka pitää meidät elossa,

kuin 9mm luoti kellon läpi.

Onneksemme maapallon ilmakehä ehkäisee gammasäteet absorboiden ne ennenkuin ne pääsevät vahingoittamaan meitä.

Mutta jos ilmakehä kerran sulkee avaruudesta tulevat gammasäteet,

miten gammapurkaukset(GRB:t) sitten löydettiin?

Kylmän sodan aikana,

USA lähetti vakoilusatelliitteja avaruuteen havainnoimaan gammasäteitä Neuvostoliiton ydinkokeista avaruudessa.

Ne eivät havainneet pommeja, mutta heikkoja purkauksia avaruudesta kylläkin,

jotka kestivät vain joitain sekunteja.

Tähän päivään tämä lienee ainut merkittävä tiedossa oleva vakoilusatelliiteilla tehty tieteellinen löytö.

Astronomit käyttävät teleskooppeja nähdäkseen erilaisia valolähteitä tehdäkseen löytöjään.

Nämä vakoilusatelliitit antoivat heille uudenlaisen silmäparin.

Ne olivat mysteeri kolme vuosikymmentä mutta lopulta,

löysimme GRB:n lähteen: galaxin kuuden miljardin valovuoden päässä.

Jotta GRB:n pystyy näkemään niin kaukaa, on sen oltava hyvin voimakas.

Vapauttaen energiaa enemmän sekunnissa kuin aurinko koko kymmenen miljardin vuoden elinkaarensa aikana.

Tehden gammapurkauksista kirkkaimpia tapahtumia maailmankaikkeudessa.

Mistä ne sitten tulevat?

GRB:t ovat seurausta joistain maailmankaikkeuden rajuimmista, mullistavimmista kuolemista,

ja mustien aukkojen synnystä.

On kahden tyyppisiä gammapurkauksia:

lyhyitä ja pitkiä, ja molemmilla on oma lähteensä.

Pitkät GRB:t kestävät noin minuutin, ja tiedemiehet uskovat niiden tulevan supernovista:

massiivisten tähtien ytimien romahduksista mustiksi aukoiksi.

Lyhyet GRB:t kestävät sekunnin, ja syntyvät kaksoistähtien yhdistyessä.

Miljoonien vuosien aikana niiden kiertoradat rappeutuvat painovoima-aaltojen vaikutuksesta.

Kun ne tulevat toisiaan tarpeeksi liki, ne läsähtävät toisiinsa muodostaen mustan aukon.

Sekä supernovilla että neutronitähtien yhdistymillä on sama seuraus:

mustat aukot, tuhoutuneiden tähtien jättämän magnettisen kaasukiekon ympäröimänä.

Tällaisessa ympäristössä pyörimisenergia kiertää magneettikentän korkkiruuviksi joka kanavoi kuumia partikkelisuihkuja,

jotka kulkevat liki valonnopeudella.

Kaasu tässä kanavassa muodostaa kaksi tiivistä, korkeaenergistä gammasädesuihkua,

jotka ovat kuin jumalainen laserase.

Eli toisin kuin muut kosmiset räjähdykset, jotka leviävät ja hiipuvat,

GRB:t pysyvät keskittyneinä ja voidaan nähdä paljon kauempaa.

Suurempi yksityiskohtaisuus vaatisi liikaa matematiikkaa YouTube- videoksi.

Maailmankaikkeus on täynnä näitä kosmisia sala-ampujia, räiskien sokeasti ja satunnaisesti pimeyteen,

ja ne osuvat meihin yhtenään.

Keskimäärin havaitsemme yhden päivässä. Onneksi useimmat ovat vaarattomia.

Kaikki havaitsemamme purkaukset ovat tähän mennessä tulleet Linnunradan ulkopuolelta,

liian kaukaa vahingoittaakseen meitä.

Mutta lähempi GRB voisi olla tuhoisa.

Jos yksi räjähtäisi vain joidenkin valovuosien päässä, kiehuttaisi se Maan pinnan tyystin.

Tai ainakin sen puolen joka olisi sitä kohti sillä hetkellä.

Silti, kaukaisempikin GRB voisi tuhota elämän maapallolla.

Eikä sen tarvisi olla erityisen tarkka tappaakseen meidät.

Jos se tapahtuisi muutaman tuhannen valovuoden päässä,

se olisi sadan valovuoden levyinen saavuttaessaan meidät,

pyyhkien aurinkokunnan yli kuin vuorovesiaalto.

Jälleen, ilmakehä suojaisi meitä, mutta se on paremmin varusteltu suojaamaan meitä auringon ultraviolettisäteiltä.

Gammapurkaus tuhoaisi sen, jättäen meidät alttiiksi tappavalle auringon säteilylle.

Otsonilta menee vuosia palautua luonnollisesti,

joka on enemmän kuin riittävästi aikaa auringolle polttaa maa steriilliksi.

Tai vähintäänkin tappaa kaikki monimutkaisempi eliöstö.

Näin on itse asiassa ehkä jo tapahtunut.

GRB:tä on ehdotettu yhdeksi mahdolliseksi syyksi Ordovikin joukkotuholle 450 miljoonaa vuotta sitten,

joka hävitti lähes 85% kaikista meren lajeista.

Tosin sitä on melko mahdoton todistaa.

Gammapurkaukset voivat jopa olla syy miksi emme näe elämää muualla universumissa.

Ne saattavat pyyhkiä puhtaaksi isoja osia siitä, säännöllisesti.

On ehdotettu, että GRB:den vuoksi vain 10% kaikista galakseista olisi elämälle suotuisia,

Linnunradan tavoin.

Eli tulevatko ne tappamaan meidät?

Luultavasti ei.

Kaltaisellamme galaksilla saattaa olla vain yksi GRB vuosituhannessa.

Ja vahingoittaakseen meitä, niiden tulee olla lähellä ja kohdistettuna meihin.

Mutta koska gammasäteet kulkevat valon nopeudella, emme tiedä milloin sellainen on tulossa kohti ennenkuin se on jo täällä.

Eli, GRB voisi olla jo tulossa meitä päin, muttemme tietäisi ennenkuin se osuu meihin,

ja olemme kuolleita.