Video

Transkriptio

Väkivalta ja sota.

ISISin järjettömät raakuudet jatkuvat,

venäläiset tunkeutuvat Ukrainaan

ja palestiinalaiset sekä israelilaiset jatkavat sotimista.

Tekeekö se sinut synkäksi? No… älä ole.

Koska jos katsot numeroita, sota alkaa itseasiassa mennä pois muodista,

vaikka maailman väkiluku on korkeimmillaan.

Näyttää siltä, että me elämme rauhallisinta aikaa historiassa.

Miten tämä on mahdollista?

[musiikkia]

Syyskuussa 2014 oli käynnissä neljä konfliktia, joissa oli kuollut yli 10,000 ihmistä sitten tammikuun 2013.

Yhdeksän konfliktia, joissa oli kuollut yli 1,000 ihmistä

ja 13 konfliktia, joissa uhreja oli yli 100 vuoden 2013 tammikuusta alkaen.

Ei oikeastaan rauhallista, mutta huomioi tämä:

Kaikista meneillään olevista konflikteista yksikään ei ole aktiivinen sota maiden välillä.

Ne ovat joko sisällissotia tai paikallisia konflikteja.

Vaikka sisällissodat ovat kauheita ja aiheuttavat suurta kärsimystä,

niiden vaikutus on tavallisesti pienempi kuin kansakuntien tai imperiumien välisissä sodissa.

Kun sota syttyy kahden valtion välille, ne voivat mobiilisoida paljon suurempia joukkoja,

käyttää hyväkseen kaikkia valtion resursseja, logistiikkaa ja väestöä.

Miksi nykyään on enemmän sisällissotia kuin valtioiden välisiä sotia?

Muutos liittyy kolonialismiin ja kylmään sotaan.

Kylmän sodan päättyessä samalla hävisi myös merkittävä aseellisten konfliktien aiheuttaja.

Mutta kommunistidiktatuurien hajoaminen paljasti uusia tai vanhoja jännitteitä

ja synnytti uusia konflikteja vapautuneisiin valtioihin, mikä usein johti sisällissotiin.

Mikä tärkeintä, vuonna 1945 melkein koko Afrikkka, suuri osa Aasiasta

ja osa Latinalaisesta Amerikasta olivat siirtomaavallan alla.

Vuoteen 1990 mennessä kaikki olivat itsenäistyneet muutamaa saarta lukuun ottamatta.

Mutta odota.

Eikö voisi väittää, että se, mitä monikansalliset yritykset nykyään tekevät

kolmannessa maailmassa on yhtä pahaa kuin kolonialismi?

Katsotaanpa Kongoa.

Se on perustettiin siirtomaaksi vuonna 1885 Belgian kuninkaan päätöksestä.

Alue oli 80 kertaa isompi kuin Belgia.

Väkivalta kotoperäisiä kongolaisia kohtaan ja häikäilemätön taloudellinen hyväksikäyttö

oli tappanut ainakin puolet väestöstä vuoteen 1908 mennessä.

Ainakin 10 miljoonaa kongolaista teloitettiin tai jätettiin kuolemaan nälkään.

Miljoonat olivat silvottuja ja traumatisoituneet.

Kongon taloudellinen hyväksikäyttö jatkui

eikä pakkotyön teettäminen lakannut täysin

ennen kuin Belgian valtakausi loppui vuonna 1960.

Joka ei ollut kauaakaan sitten.

Joten, ei.

Kolonialismi oli paljon hirveämpää kuin riistokapitalismi on nykyään

ja se loppui vain kaksi sukupolvea sitten.

Suurin osa käynnissä olevista konflikteista ovat alueilla, jotka 60 vuotta sitten olivat vieraiden valtioiden hallussa.

Mutta asiat ovat parantuneet.

Ennen vuotta 1989 oli yleistä, että yksi osapuoli voitti sisällissodan

kun taas nykyään voitot ovat paljon harvinaisimpia.

Samanaikaisesti neuvotellut lopputulokset ovat kasvaneet 10 prosentista lähes 40 prosenttiin.

Entäs sitten loput maailmasta?

Miksi kansallisvaltiot ovat lopettaneet hyökkäämisen toisiaan vastaan?

Siihen on neljä suurta syytä:

1. Demokratisointi:

Tasainen kehitys itsevaltiudesta demokratiaan.

Demokratiat tuskin koskaan sotivat toisia vastaan.

Kaikista valtioiden välisistä sodista vuoden 1900 jälkeen

vain pieni vähemmistö on ollut sotia demokratioiden välillä.

2. Globalisaatio.

Sota ei ole enää yhtä tehokas keino saavuttaa taloudellisia tavoitteita kuin aiemmin.

Nykyään on melkein aina halvempaa ostaa resursseja

maailmanlaajuisilta markkinoilta kuin kaapata ne väkisin.

Ihmiset muista kansoista ovat paljon arvokkaampia meille elävinä kuin kuolleina,

mikä kaiken kaikkiaan on melko uusi aika ajatus.

3. Sota on niin 1900-lukua.

Ensimmäiseen maailmansotaan asti sodankäynti nähtiin väistämättömänä osana elämää

ja keinona saavuttaa päämäärät, kun diplomatia ei tuottanut tulosta.

Nykyään lakien mukaan aggressiiviset teot ovat laittomia ja

asevoimien käyttäminen on oikeutettua vain itsepuolustuksena

tai YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä.

Näitä lakeja rikotaan silti, mutta nykyään se on vaikeaa herättämättä vastustusta ja paheksuntaa.

Lisäksi on Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin, joka käsittelee sotarikoksia.

Ja se on varsin uusi keksintö.

4. Valtioiden rajat ovat useimmiten nykyään vakiintuneita.

Alueelliset sodat pääsääntöisesti loppuivat toisen maailmansodan jälkeen,

kun monet maat lupasivat hyväksyä kansainväliset rajat

ja kunnioittaa muiden kansakuntien itsemääräämisoikeutta.

Mutta onko kyseessä vain poikkeus vai olemmeko tiellä kohti pysyvää rauhaa?

Totuus on, että emme tiedä vielä.

Tarvitaan tarpeeksi laajaa todistusaineisto poissulkemaan historiallinen keskiarvo,

joka on ainakin yhdestä kahteen isoa sotaa joka vuosisata.

Toisesta maailmansodasta ei ole ollut riittävästi aikaa, jotta voisimme rajata pois mahdollisuuden,

että emme pääse eroon sodista.

Jos seuraavaan 75 vuoteen ei synny suurta sotaa

me voimme olla luottavaisia, että ihmiskunta muuttuu.

Kuten huomaat, sodat saattavat ovat ohi.

Kyllä, ikäviä konflikteja on meneillään,

mutta kaiken kaikkiaan asiat ovat menossa parempaan suuntaan.

Ja me voimme tehdä niistä parempia korostamalla rauhaa ja demokratiaa.

Suomennoksen muokkaus käyttäjiltä Ravensword / Ira Orbinski / Marge Ope