Video

Transkriptio

Videoiden maailmassa ydinaseilla leikkiminen on kivaa.

Räjäyttellystä saa irti myhäilyttävää riemua –

ja pelottavaakin mielenkiintoa tulimyrskyjen, paineaaltojen sekä säteilyn kaltaisia juttuja kohtaan.

Vaikka se saattaa auttaa purkamaan paineita, –

eihän se ole paras mahdollinen tapa saada ymmärrystä ydinaseiden todellisista vaikutuksista.

Ei ole kyse kylän kokoisista dynamiittipötköistä –

tai mahdollisimman kirkkaista valopalloista.

Sen sijaan kyse on lopulta sinusta.

Siispä lyöttäydyimme yhteen Punaisen Ristin sekä Punaisen Puolikuun kanssa selvittäksemme –

mitä oikeasti tapahtuisi, jos ydinase räjähtäisi keskellä kirkasta päivää oikeassa suurkaupungissa.

Emme tarkoita ydinsotaa vaan yksittäistä ydinkärkeä.

Tarina alkaa suurkaupungin ydinkeskustasta.

Duunarit ovat matkalla töihin, opiskelijat kouluun ja toiset taas mielensä syövereihin.

Tasan tarkkaan tässä kohdassa ydinaseemme räjähtää ja aika pysähtyy.

1. vaihe tapahtuu alle sekunnissa.

Ensimmäisten millisekuntien aikana aurinkoakin kuumempi plasmapallo ilmestyy –

ja kasvaa parin kilometrin mittaiseksi tulipalloksi.

Yht’äkkiä kaikki alueen ihmiset vain katoavat.

Ajattele heitä vetenä tulikuumalla paistinpannulla: –

pelkkä sihahdus ja kaikki katoaa.

Valtaosa rakennuksista, autoista, puista, patsaista ja ihmisistä –

vain haihtuu pois.

Ensin valovälähdys hyökyy kaupungin ylitse silmänräpäyksen murto-osassa.

Mikäli pääsi sattuu osoittamaan välähdystä kohti –

se sokaisee sinut kirkkaudellaan muutamaksi tunniksi.

Valon kuumuus synnyttää lämpöaallon.

Sen valtava lämpöenergia voi polttaa kaiken maan tasalle jopa 13 kilometrin säteellä.

Toisin sanoen noin 500 neliökilometrin kaikki mikä voi syttyä palamaan, myös palaa.

Muoviyhdisteet, puut, kankaat, ihokarvat, itse iho.

Jos tässä hetkessä satut olemaan lämpöaallon kantoalueella matkalla töihin –

seuraavassa hetkessä olet tulessa.

2. vaihe kestää muutaman sekunnin.

Nyt useimmat huomaavat jotain erikoista tapahtuvan –

mutta sadoilletuhansille on jo liian myöhäistä.

Välähdystä ja lämpöaaltoa seuraa paineaalto.

Tulipallon säteily- ja lämpöenergia luovat kuplan täynnä äärimmäisen kuumaa ja paineistettua ilmaa.

Tämä kupla kasvaa kirjaimellisen räjähdysmäisesti, ääntäkin nopeammin.

Kasvusta syntyy kaikkia hurrikaaniluokituksia nopeampaa tuulta, –

jolle mistään ihmisen rakentamasta ei ole vastusta.

Kilometrin päässä tulipallosta paineaalto lanaa matalaksi lähes kaikki rakennukset perustuksineen.

Ainoastaan teräsbetoni voi vähissäkään määrin vastustaa tällaista painetta.

Puistoalueet ovat nyt täynnä mustuneita, karrelle sekunnissa palaneita puita, –

jotka katkeavat tulitikun lailla.

Ulkoilijat sinkoilevat ilmaan kuin ilotulitteet.

Paineaalto kyllä heikkenee matkatessaan kauemmas –

mutta noin 175 km²:n säteellä se puhkuu rakennuksia nurin, konsa ihminen puhaltaisi kohti korttitaloa.

Kymmenettuhannet jäävät omien asumustensa rippeiden vangeiksi – ehtimättä edes reagoida.

Huoltoasemien räjähtävät tankit lisäävät bensaa liekkeihin, jotka paahtavat läpi hävityksen.

Sienipilvi syntyy tulipallon jäämistä, tuhkasta ja pölystä, nousten minuuteissa kilometrien korkeuteen, –

jättäen kaupungin rauniot kaiken pimentävään varjonsa.

Pilvi johdattaa kaikki alueen ilmavirtaukset itseensä –

ja vie rakennusten mukana kaupungista hengitysilman.

Seuraavat tapahtumat ovat kaupunkikohtaisia.

Jos sytykettä riittää, yksittäiset tulipalot saattavat kasvaa valtaisaksi tulimyrskyksi, –

joka kulottaa jo palaneet rauniot toistamiseen; samaten ihmiset niiden alla ja ympärillä.

Jopa 21 kilometrin säteellä kaikki ikkunoilleen kameroidensa kanssa säntäävä väki –

saa huomata paineaallon olevan vieläkin niin voimakas, ettei heillä pian ole enää ikkunoita –

vaan teräviä sirpaleita kaikkialla.

3. vaihe alkaa vasta tuntien, ehkä jopa päivien kuluttua.

Länsimaissa on totuttu siihen, että apu on lähellä aina.

Ei tällä kertaa: ydinräjähdys on vaikutukseltaan kuin kaikki mahdolliset luonnonkatastrofit kerralla.

Satojatuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä on loukkaantunut vakavasti.

On avohaavoja, on luunmurtumia, on palovammoja.

Minuuttien ja tuntien kuluessa tuhannet kuolevat pelkästään näihin vammoihin.

Monet ovat jääneet jumiin rakennuksiin tai joutuneet valon sokaisemiksi.

Paineaalto murskaa kadut ja täyttää ne kaikenlaisilla esteillä. Pakeneminen on mahdotonta.

Pelko, hämmennys ja epätietoisuus ottavat koko kaupungin haltuunsa.

Mitä todennäköisimmin sairaalat ovat maan tasalla, kuten kaikki muutkin rakennukset.

Lääkärit ja hoitajat ovat joko ansassa tai kuolleita, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Maan alla, esimerkiksi metrossa räjähdyshetkellä olleet palamatta selvinneet onnekkaat –

eivät hekään ole turvassa.

Itse aseesta, sijainnista ja jopa säästä riippuen –

taivaalta saattaa alkaa musta sade, joka peittää kaiken radioaktiivisella pölyllä ja tuhkalla.

Hajuton, äänetön ja näkymätön säteily saapuu.

Selviytyjien keuhkoihin imeytyy jokaisella henkäyksellä varmasti tappavaa myrkkyä.

Tulevien päivien aikana säteilylle altistuneimmat kuolevat.

Apua ei ole saatavilla tunteihin, jopa päiväkausiin.

Infrastruktuurin pettäminen hajottaa samalla koko tunnetun yhteiskuntajärjestyksen.

Tiet ovat täynnä esteitä, raiteet ovat vääntyneet mutkalle, kiitoradat peittyvät lentokoneromuun.

Sähköä, juoksevaa vettä tai internetiä ei ole.

Kaupoissa ei ole mitään.

Naapurikaupunkien pelastuslaitosten apu ei pääse perille –

ja vaikka pääsisikin, tappavalle säteilylle altistumisen riski on pelastajille liian korkea.

Ydinräjähdyksen jälkeen kaikki ovat omillaan.

Mutta hiljalleen ihmiset nousevat esiin raunioistaan, –

kulkien radioaktiivisen säteilyn saastuttamina, kantaen mitä vähää omaisuuttaan mukanaan.

Hitaasti kivuissaan ja traumoissaan kulkevina –

he kaikki tarvitsevat kiireellisesti ravintoa, nestettä ja lääkinnällistä hoitoa.

Ydinaseen aiheuttama tuho ei pääty palojen sammuessa ja savun hälvetessä.

Naapurikaupunkien sairaaloilla ei ole resursseja näin suurten katastrofien hoitamiseen –

vakavasti loukkaantuneiden ihmisten määrän yltäessä kymmeniin- tai satoihintuhansiin.

Seuraavat viikot, kuukaudet ja vuodet johtavat syöpäpotilaiden määrän moninkertaistumiseen.

Useat heistä kuolevat leukemian kaltaisiin syöpiin.

Mikään hallitus maailmassa ei halua kansalaistensa ajattelevan ydinräjähdyksen uhkaa –

sillä tälle tapahtumalle ei ole olemassa toimivaa humanitääristä selviytymiskeinoa.

Ensihoitoa olisi täysin mahdotonta järjestää ydinräjähdyksen välittömässä läheisyydessä.

Tilanne ei vastaa hurrikaania, maanjäristystä, metsäpaloa tai edes voimalaonnettomuutta.

Ydinräjähdys on samalla kertaa kaikkea tätä – ja silti paljon pahempana.

Ainutkaan kansakunta ei ole valmistautunut.

Viime vuosina maailman suuret johtajat ovat jälleen vieneet planeettaa vaarallisempaan suuntaan, –

uhkaamalla toisiaan ydinaseilla julkisesti ja selkeästi.

Asiantuntijoiden mukaan ydinsodan uhka on todelliisempi kuin vuosikymmeniin.

Valtiovallat argumentoivat usein kansalaisilleen näin: “on hyvä, että meillä on ydinaseita –

mutta pahemmin kävisi, jos joku muu saisi ne itselleen.”

Näin ollen on siis jotenkin tarpeen uhata muita joukkotuholla, jotta pysyisi itse turvassa.

Saako tämä sinut tuntemaan olosi turvatuksi?

Ydinsodan syttyminen vaatii vain pieneltä, tietyltä ihmisryhmältä joko totaalisen sekoamisen, –

yhden väärän askeleen tai pienen väärinymmärryksen.

Mikä tahansa näistä, ja syntyy ennennäkemättömiin mittasuhteisiin paisuva katastrofi.

Videolla nämä kaikki räjähdykset voivat olla siistejä, –

todellisessa elämässä eivät niinkään.

Ratkaisu on kuitenkin olemassa:

se on kaikkien ydinaseiden tuhoaminen ja lupaus olla rakentamatta niitä enää koskaan.

Vuonna 2017 lähes kaksi kolmannesta kaikista maailman valtioista –

yhdessä satojen kansalaisjärjestöjen sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kanssa –

päätti kieltää ja tuhota kaikki ydinaseet.

Ei sen väliä, kenellä niitä on. Itse aseet ovat ongelma.

Niiden kaikki käyttötarkoitukset ovat moraalittomia ja niiden olemassaolo on uhka koko ihmiskunnalle.

Mistä maasta tuletkin ja mitä aatetta kannatatkin, –

ydinaseiden lopullinen hävitys on yhteinen asiamme.

Ilman painostusta sitä ei tule tapahtumaan.

Jos siis haluat tehdä oman osasi, voit edesauttaa tavoitteen toteutumista omalla toiminnallasi.

Klikkaa itsesi osoitteeseen notonukes.org –

lukeaksesi lisää aiheesta ja vaikuttamisen keinoista.

Suomentanut: Krekorius Kouvo