Video

Transkriptio

Suurimman osan historiastamme, ihmisväestö kasvoi hitaasti,

kunnes uudet löydökset toivat meille enemmän ruokaa,

ja saivat meidät elämään pidempään.

Jo pelkästään sadassa vuodessa, ihmisväestö nelinkertaistui.

Tämä johti apokalyptisiin näkemyksiin ylikansoittuneesta maapallosta.

Mutta väestönkasvun itse asiassa oli huipussaan 1960-luvulla.

Siitä lähtien hedelmällisyysluvut ovat romahtaneet, maiden teollistuessa ja kehittyessä.

Maapallon väkiluvun uskotaan parhaillaan tasoittuvan noin 11 miljardiin ihmiseen vuosisadan lopulla.

Mutta kokonaiskuva peittää alleen yksityiskohdat.

Katsotaanpa erityisesti yhtä aluetta.

Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Vuonna 2019, se oli koti miljardille ihmiselle, jotka elivät 46:ssa maassa.

Vaikka väestön kasvunopeus on hidastunut viime vuosikymmenien aikana,

se on silti paljon korkeampi kuin muualla maailmassa.

Vaikka jotkut projektiot odottavat noin 2.6 miljardia ihmistä,

toiset arvelevat jopa 5:tä miljardia 2100 mennessä.

Tällainen kasvu olisi valtava haaste mille tahansa yhteiskunnalle.

Mutta Saharan eteläpuolinen Afrikka on myös köyhien alue maailmassa.

Joten, onko Saharan eteläpuolinen Afrikka tuomittu?

Ja, miksi projektioiden arviot vaihtelivat 2.4 miljardin ihmisen välillä?

Kuten aina, vastaus on monimutkainen.

Saharan eteläpuolinen Afrikka on keksitty idea,

ja monella tapaa, hyödytön sellainen.

Botswana on yhtä kaukana Sierra Leonesta,

kuin Irlanti on Kazakhanista.

ja niillä on suurinpiirtein yhtä paljon yhteistä.

Mutta yleistämättä hiukan,

tämä video olisi tunnin pituinen!

Olemme myös puhuneet monille eri tutkijoille tämän videon vuoksi,

ja he olivat eri mieltä monessa asiassa.

Pääosin, kuinka paljon hedelmällisyydellä on vaikutusta köyhyyteen.

Olemme tehneet parhaamme tiivistääksemme tutkimuksemme sekä mitä tutkijat ovat kertoneet meille,

mutta suhtautukaa kriittisesti,

sekä tarkistakaa lähteemme kun käsittelemme aihetta yksityiskohtaisemmin.

Selvä, loitotaanpa maailmanlaajuiseen näkökulmaan uudelleen.

Muutama vuosikymmen sitten, moni maa Aasiassa oli samankaltaisessa asemassa kuin Saharan eteläpuolinen Afrikka nykyään.

Suuri osa väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä,

ja syntyvyys oli hyvin korkea.

Muun muassa Bangladesh.

1960-luvulla, keskiverto nainen synnytti seitsemän lasta elinaikanaan.

neljäsosa heistä kuoli ennen kuin heistä tuli 5-vuotiata,

ja heistä jotka selvisivät,

ainoastaan yksi viidestä oppisi lukemaan ja kirjoittamaan.

Eliniänodote oli noin 45-vuotta,

ja tulot asukasta kohden olivat maailman matalimpia.

Joten, 1960-luvusta eteenpäin,

Bangladesh aloitti perhessuunnitteluohjelman,

joka perustui kolmeen pää-pilariin

1. Koulutus auttoi muuttamaan naisten näkymää.

Paremman koulutuksen saaneilla naisilla on tapana haluta vähemmän lapsia,

sekä tulla äidiksi myöhemmin elämässään.

2. Parempi terveydenhuolto laski lapsikuolleisuutta,

joka johti vanhemmat haluamaan vähemmän lapsia,

koska he pystyivät olettamaan lapsien selviävän.

3.Kenttätyöntekijät toivat ehkäisyvälineitä jopa etäisimmille alueille,

joka johti ehkäisyvälineiden käytön nousun 8%:sta 1975-luvulla,

76%:n 2019-luvulla.

Yhdessä, nämä toimenpiteet hidastivat merkittävästi väestönkasvua.

1960-luvulla keskiverto Bangladeshilainen nainen hankki seitsemän lasta.

1995-luvulla neljä lasta,

ja 2019-luvulla luku oli laskenut kahteen.

Tämä myös muutti maan väestörakennetta sekä taloutta.

Aiemmin, moni lapsi syntyi,

mutta kuoli ennen kuin he pystyivät edistämään yhteiskuntaa.

Sikäli harvempi lapsi kuolee ja harvempi syntyy, asiat muuttuvat.

Lapset saavat koulutuksen,

ja muuttuvat aikaansaaviksi aikuisiksi.

Hallitus kykeni siirtämään osan varoistaan

lapsikuolleisuuden alentamisesta, talouden kehittämiseen

2024 vuoteen mennessä, Bangladeshin uskotaan valmistuvan vähiten kehittyneiden maiden kategoriasta

kehitysmaan asemaan.

Muut Aasian maat kuten Eelä-Korea, Intia, Thaimaa tai Filippiinit

ovat käyneet läpi samankaltaisen käsittelyn

usein jopa nopeammin.

Sijoitus terveyteen ja koulutukseen johti laskeneeseen syntyvyyteen,

joka on muuttanut väestörakennetta,

ja mahdollistanut hallitusten kehittää taloutta.

Miksei sama ilmiö tapahtunut kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa?

Afrikka, kokonaisuutena, on edistynyt merkittävästi lapsikuolleisuuden suhteen.

Mutta erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa,

koulutus on kehittynyt hitaammin kuin muualla maailmassa.

Ja, vaikka kokonaisuudessaan, ehkäisyvälineiden käyttö on kaksinkertaistunut aluella jo 1990-luvulta lähtien,

tyydyttämätön tarve nykyakaisiin ehkäisyvälineisiin murrosikäisten joukossa on yhä noin 60%.

Syyt tähän ovat monimutkaiset,

ja on mahdotonta antaa yhtä ainoata vastausta tähän.

Afrikka on iso alue täynä monipuolisia kulttuureja sekä ihmisiä.

Mutta on kuitekin olemassa muutama pääasiallinen vaikuttaja

Moni Saharan eteläpuolisen Afrikan kansakunnat ovat kärsineet kolonisaation vaikutuksista vielä muutama vuosikymmen sitten,

ja niillä on ollut rankkoja siirtymävaiheita kohti itsenäisyyttä.

Nuoret kansakunnat olivat yleensä etnisesti epäyhtäläisiä ja niillä oli puute yhtenäisyydestä.

Joitain alueita on jatkuvasti hyllyttänyt sisällissodat,

sotilas selkkaukset tai ovat kärsineet epävakaasta hallituksesta,

joka on tehnyt hyvin vaikeaksi laajentaa infrastruktuuria ja terveydenhuoltoa.

Joten, Afrikalla on ollut huonompi lähtöpiste kuin Aasialla.

Ulkomaanapu ja miten sitä sovellettiin, erityisesti kylmän sodan aikaan,

on myös riitaisa ongelma.

Mutta tämä aihe on liian monimutkainen voidakseen tiivistää muutamassa virkkeessä,

joten teemme kokonaan uuden videon siihen liittyen tulevaisuudessa.

Ja viimeiseksi, on kulttuurisia puolia, jotka

tekevät perhesuunnittelusta puhumisen Afrikan asiayhteydessä hyvin hankalaksi.

Kriitikot sanovat, että pyrkimys hedelmällisyyden laskemiseen on sekaantumista kulttuuriin ja tapoihin.

Mutta ongelma ei ratkea, ellei siitä puhuta.

Kaikki nämä asiat eivät päde kaikkiin maihin. (Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa)

Lopulta puhumme kuitenkin 46:sta maasta,

joista eräät ovat syvästi levottomia,

toiset jo kukoistavat,

kaikki erilaisia ja kaikilla ainutlaatuisia ongelmia edessään.

Jos väestönkasvu jatkuu sen nykyisellä nopeudella,

Saharan eteläpuolinen Afrikka saattaa kasvaa jopa yli 4 miljardin ihmisen kokoiseksi 2100 vuoteen mennessä.

Selvä. Joten, mitä on tehtävissä?

Itse asiassa, paljon!

Erityisesti sijoitus ja tuki, joka auttoi rakentamaan järjestelmän koulutukselle,

perhesuunnittelulle ja terveydenhuollolle.

Yllättäen pienillä muutoksilla voidaan saada aikaiseksi suuria vaikutuksia.

Esimerkiksi, jos naiset saavat paremman koulutuksen,

ja hankkivat ensimmäisen lapsensa edes kaksi vuotta myöhemmin elämässään.

Tämä pieni aukko tämän sukupolven ja seuraavan välillä

johtaisi 400 miljoonaa harvempaan ihmiseen 2100 vuoteen mennessä,

jossa, 3.6 miljardin on kokonaissumma.

Jos koulutus ja perhesuunnittelu tehdään mahdolliseksi jokaiselle Afrikan naiselle,

universaali saatavuus ehkäisyvälineisiin tekeen lapsenhankkimisesta valinnan.

Jos perheet saavat valita kuinka monta lasta he haluavat,

syntyvyys projektiot putoavat 30%:lla 2.8 miljardiin ihmiseen.

Tämä ei ole pelkästään teoriaa.

On jo olemassa esimerkkejä, jotka ovat syytä toiveikkuudelle.

Etiopia, Afrikan maa, jolla on toisiksi suurin väestö,

on saanut paljon muutosta aikaieksi suhteellisen lyhyessä ajassa.

Terveyspalveluiden parantaaminen johti lapsikuolleisuuden tipahtamiseen.

20%:sta 7%:n 1990-luvusta lähtien.

ja peräti 30% vuosittaisesta budjetista sijoitettiin koulutukseen,

ja koulujen lukumäärä nousi 25 kertaiseksi kahden vuosikymmenen aikana.

Joten, tiivistäen,

edessä on vaikeita haasteita,

mutta ne eivät ole lähimainkaan selvittämättömiä.

Saharan eteläpuolinen Afrikka ei tarvitse sääliä tai lahjoja,

vaan huomiota ja reilua sijoitusta.

Se on alue joka on täynä resursseja kulttuuria ja potentiaalia.

Jos aisat menevät hyvin,

tulemme havaitsemaan käännähdyksen, joka vastaa sitä minkä olemme nähneet tapahtuvan suurimmalle osalle Aasiaa

Viimeisen 30-vuoden aikana.

(Kvaak)