Video

Transkriptio

Olit matkalla kotiin, kun kuolit.

Olit matkalla kotiin, kun kuolit.

Se oli auto-onnettomuus.

Ei mitään erityistä -

mutta se koitui kuitenkin kohtaloksesi.

Se oli kivuton kuolema.

Ensihoitajat yrittivät parhaansa pelastaakseen sinut -

Mutta turhaan.

Kehosi oli niin murskana, että parempi niin -

luota minuun.

Ja silloin sinä tapasit minut.

“Mitä tapahtui?”

“Missä minä olen?”

“Sinä kuolit”, sanoin tunteettomasti.

“Turha jauhaa sanoja enempää.”

“Siellä oli … Siellä oli rekka!”

“… Ja se oli sivuluisussa.”

“Niin.”

“Minä… minä kuolin.”

“Kyllä.”

“Mutta älä murehdi siitä.”

Katselit ympärillesi.

Ympärillä ei ollut mitään. Vain sinä ja minä.

“Mikä tämä paikka on?”

“Onko tämä kuolemanjälkeinen elämä?”

“Enemmän tai vähemmän.”

“Oletko sinä… Jumala?”

“Kyllä, olen Jumala.”

“Lapseni… vaimoni…”

“Mitä heistä?”

“Pärjäävätkö he?”

“Niin sitä pitää”, sanoin.

“Kuolit vasta äsken ja suurin huolesi on perheesi.”

“Tuo on hyvä asenne.”

Katsoit minua mielenkiinnolla.

Sinusta en näyttänyt Jumalalta.

Näytin joltain mieheltä, tai mahdollisesti naiselta -

joltain epäselkeältä auktoriteettihahmolta, kenties.

“Älä huoli”, sanoin.

“He pärjäävät kyllä.”

“Lapsesi tulevat muistamaan sinut joka tavalla täydellisenä -

eivätkä he ehtineet kasvaa halveksimaan sinua.”

“Vaimosi tulee itkemään päällepäin -

…mutta on salaa helpottunut.”

“Rehellisesti ottaen, avioliittonne oli jo muutenkin hajoamassa.”

“Jos se lohduttaa yhtään, hän tuntee syyllisyyttä helpottuneisuudesta.”

“Ai… mitä seuraavaksi sitten tapahtuu?”

“Pääsenkö taivaaseen?”

“Vai joudunko helvettiin tai jotain?”

“Et kumpaankaan.”

“Sinä synnyt uudelleen.”

“…Hindut olivat siis oikeassa?”

“Kaikki uskonnot ovat oikeassa omalla tavallaan.”

“Kävele kanssani.”

Seurasit kun kuljimme tyhjyyden lävitse.

“Minne olemme menossa?”

“Emme minnekään erityisesti.”

“On vain mukava kävellä samalla kun juttelemme.”

“No, mitä järkeä tässä sitten on?”

“Kun synnyn uudelleen, olen vain tyhjä taulu? Enkö?”

“Vauva.”

“Joten kokemukseni ja kaikki muu -

… kaikki mitä teinkään tässä elämässä, sillä ei ole väliä?”

“Ei nyt niinkään.”

“Sinussa on kaikki tieto ja kokemukset edellisistä elämistäsi, -

et vain muista niitä juuri nyt.”

Pysähdyin ja otin sinua olkapäistä kiinni.

“Sielusi on merkittävämpi, kauniimpi ja suurempi kuin mitä koskaan voisit kuvitella.”

“Ihmismieli voi sisältää vain pienen osan siitä mitä olet.”

“Se on kuin sormen laittaminen vesilasiin tunteakseen onko se kuumaa vai kylmää.”

“Laitat pienen osan itseäsi astiaan -

…ja kun otat sen pois -

olet saavuttanut kaikki kokemukset mitä siinä oli.”

“Olet ollut ihmisessä viimeiset 48 vuotta -

joten et ole vielä venähtänyt ja sekoittunut suunnattoman tajuntasi joukkoon.”

“Jos olisimme täällä tarpeeksi pitkään -

Muistaisit pikkuhiljaa kaiken, -

mutta jokaisen elämän välissä on turha tehdä niin.”

“Monestiko olen sitten uudelleensyntynyt?”

“Voi, monta kertaa.”

“Ja moniin erilaisiin elämiin.”

“Tällä kertaa olet kiinalainen maanviljelijätyttö 540-luvulla–”

“Hetkinen… Mitä?”

“Lähetät minut ajassa taaksepäin?”

“No, periaatteessa kyllä.”

“Aika, sellaisena kuin sen tiedät, on olemassa vain sinun maailmankaikkeudessasi.”

“Asiat ovat toisin siellä, mistä minä tulen.”

“Mistä… mistä sinä tulet?”

“Niin, minä tulen jostain muualta, muualta.”

“Ja siellä on muita minunlaisia olentoja.”

“Tiedän että haluat tietää, millaista siellä on -

mutta rehellisesti sanottuna, sinä et ymmärtäisi.”

“Ai”, sanoit hieman pettyneesti.

“Mutta odotahan”.

“Jos synnyn uudelleen eri aikaan -

olen voinut olla tekemisissä itseni kanssa jossain vaiheessa.”

“Toki, sitä tapahtuu jatkuvasti.”

“Ja kun molemmat elämät ovat tietosia vain itsestään -

et edes tiedä sen tapahtuvan.”

“Mikä kaiken tämän tarkoitus sitten on?”

Katsoin sinua silmiin.

“Elämän tarkoitus, -

…syy, miksi loin koko tämän maailmankaikkeuden, -

on että sinä varttuisit.”

“Tarkoitat kai ihmiskuntaa, että haluat meidän varttuvan?”

“En, vain sinun.”

“Loin tämän koko maailmankaikkeuden sinulle.”

“Jokaisen uuden elämän myötä kasvat ja vartut entistä suuremmaksi ja mahtavammaksi ajattelijaksi -”

“Vain minulle?”

“Entä kaikki muut?”

“Ei ole ketään muita. Tässä maailmankaikkeudessa on vain sinä ja minä.”

Katsoit minua tyhjästi.

“Mutta, entä kaikki ihmiset maan päällä?”

“Kaikki ovat sinuja, eri ruumiillistumina.”

“Hetkinen… minä siis olen kaikki?”

“Nyt alat tajuta.”

“Olen jokainen ihminen joka on ikinä elänyt?”

“Tai joka tulee ikinä elämään, niin.”

“Olen Abraham Lincoln?”

“Ja olet John Wilkes Booth, myös.”

“Olen Hitler?”

Sanoit, pöyristyneenä.

“Olet myös ne miljoonat jotka hän tappoi.”

“Olen Jeesus?!”

“Ja olet kaikki jotka seurasivat häntä.”

Hiljenit yhtäkkiä.

“Aina kun olet valinnut jonkin uhriksi -

valitsit uhriksi itsesi.”

“Jokaisen ystävällisen eleen olet tehnyt itsellesi -

Joka ikisen onnellisen tai surullisen hetken, jonka ihminen on kokenut tai tulee vielä kokemaan -

koit tai tulet kokemaan sinä itse.”

Mietit pitkän aikaa.

“Miksi?”

“Miksi tehdä tämä kaikki?”

“Koska jonain päivänä sinusta tulee minun kaltaiseni.”

“Koska se on, mikä sinä olet.”

“Olet minunlaiseni. Olet lapseni!”

“Vau,” sanoit epäilevästi.

“Tarkotatko, että olen Jumala?”

“Ei, et vielä.”

“Olet sikiö ja kasvat vielä.”

“Kun olet elänyt jokaisen ihmiselämän ikinä, -

olet kasvanut tarpeeksi syntyäksesi.”

“Eli siis, koko maailmankaikkeus, se on vain…

muna?”

Vastasin:

“Nyt on sinun aikasi siirtyä seuraavaan elämääsi.”

Ja lähetin sinut matkaasi.