Video

Transkriptio

Kaikki tuntevat toisinaan olonsa yksinäiseksi.

Kun ei ole lounaskaveria,

kun muutamme uuteen kaupunkiin

tai kun kukaan ei voi viettää kanssamme viikonloppua.

Mutta viimeisten vuosikymmenten aikana tästä tilapäisestä tunteesta

on tullut krooninen tunne miljoonille.

Isossa-Britanniassa 60 prosenttia 18-34-vuotiaista

kokee olonsa usein yksinäiseksi.

Yhdysvalloissa 46 prosenttia maan väestöstä

tuntee itsensä yksinäiseksi säännöllisesti.

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa

ja silti ennennäkemätön määrä meistä kokee olevansa eristyksissä.

Yksinäisyys ja yksinolo eivät ole sama asia.

Voit olla iloinen yksin ollessasi

ja vihata ajanviettoa ystäviesi kanssa.

Yksinäisyys on täysin omakohtainen, yksilöllinen kokemus.

Jos koet itsesi yksinäiseksi, olet yksinäinen.

Yleisen stereotypian mukaan yksinäisyyttä kokevat vain ne,

jotka eivät osaa puhua tai käyttäytyä toisten seurassa.

Mutta väestöön perustuvien tutkimusten mukaan

sosiaaliset taidot eivät käytännössä vaikuta lainkaan aikuisten sosiaalisiin suhteisiin.

Yksinäisyys voi vaikuttaa keneen tahansa:

raha, kuuluisuus,

valta, kauneus,

sosiaaliset taidot,

mahtava persoonallisuus;

mikään ei voi suojella sinua yksinäisyydeltä,

koska se on osa ihmisluontoasi.

MITÄ YKSINÄISYYS ON?

Yksinäisyyden tunne on kehon toiminto, kuten nälkä.

Nälkä pakottaa sinua keskittymään fyysisiin tarpeisiin.

Yksinäisyys pakottaa sinua keskittymään sosiaalisiin tarpeisiin.

Kehosi välittää sosiaalisista tarpeistasi,

koska miljoonia vuosia sitten se oli hyvä mittaamaan selviytymisesi todennäköisyyttä.

Luonnonvalinta palkitsi esi-isiämme yhteistyöstä

ja yhteisöjen muodostamisesta.

Aivomme kehittyivät ja ne herkistyivät

tunnistamaan ihmisten tunteita ja mielialoja

sekä muodostamaan ja ylläpitämään sosiaalisia siteitä.

Sosiaalisuudesta tuli osa ihmisluontoamme.

Synnyit 50-150 ihmisestä koostuneisiin ryhmiin,

joissa yleensä elit loppuelämäsi.

Kaloreiden riittävä saanti, turvassa ja lämpimässä pysyminen

tai jälkeläisistä huolehtiminen oli käytännössä mahdotonta yksin.

Yhdessä oleminen merkitsi selviytymistä.

Yksin oleminen merkitsi kuolemaa.

Joten oli tärkeää, että tulit toimeen muiden kanssa.

Esi-isillesi suurin uhka selviytymiselle

ei ollut leijonan kitaan joutuminen, vaan se,

että ei tullut muiden kanssa toimeen,

josta seurasi hyljityksi joutuminen.

Tämän välttääkseen kehosi keksi sosiaalisen kivun.

Tällainen kipu on evoluution tapa sopeutua hylkäämistä vastaan.

Se on varhainen varoitusjärjestelmä, jotta lopettaisit eristykseen johtavan käytöksen

Esi-isäsi, jotka kokivat hylkäämisen kivuliaampana

muuttivat käyttäytymistään todennäköisemmin,

kun heidät hylättiin,

minkä ansiosta he jäivät ryhmään. Ne, jotka eivät muuttuneet

jätettiin pois ryhmästä kuolemaan.

Siksi hylätyksi tuleminen sattuu.

Ja siksi yksinäisyys on niin kivuliasta.

Nämä mekanismit, jotka pitävät meidät vuorovaikutuksessa,

toimivat erinomaisesti suurimman osan historiastamme,

kunnes ihmiset alkoivat rakentamaan

uutta maailmaa itselleen.

MODERNIN MAAILMAN KURJA PUOLI

Yksinäisyysepidemia, jonka koemme tänään,

alkoi vasta myöhäisrenessanssin aikaan.

Läntinen kulttuuri alkoi keskittyä yksilöön.

Älymystö loittoni keskiajan yhteisöstä samalla,

kun nuori protestanttinen teologia korosti yksilön vastuuta.

Tämä trendi kiihtyi teollisen vallankumouksen aikana.

Ihmiset jättivät kylänsä ja peltonsa päästäkseen tehtaisiin.

Yhteisöt, jotka olivat olleet olemassa satoja vuosia

alkoivat hävitä samalla, kun kaupungit kasvoivat.

Kun maailma modernisoitui nopeasti,

tämä trendi levisi yhä enemmän.

Nykyään liikumme valtavia matkoja

uuden työn, rakkauden ja koulutuksen perässä,

ja jätämme sosiaalisen verkkomme taaksemme.

Tapaamme vähemmän ihmisiä henkilökohtaisesti

ja harvemmin kuin ennen.

Yhdysvalloissa läheisten ystävien keskimäärä tippui

kolmesta kahteen, vuodesta 1985 vuoteen 2011.

Useimmat ihmiset törmäävät krooniseen yksinäisyyteen sattumalta.

Saavutat aikuisuuden ja kohtaat työkiireitä,

yliopiston, romanssin,

lapset ja Netflixin.

Ei vain ole tarpeeksi aikaa.

Käytännöllisintä ja helpointa on uhrata ystävien kanssa vietetty aika.

Kunnes heräät jokin päivä ja tajuat, että tunnet olevasi yksinäinen.

Että kaipaat läheisiä ihmissuhteita.

Mutta on vaikeaa löytää läheistä seuraa aikuisena.

Ja niin yksinäisyydestä voi tulla kroonista.

Vaikka ihmiset kokevat mahtavina iPhonet ja avaruusraketit,

kehomme ja mielemme ovat perustuksiltaan samanlaisia, kuin ne olivat 50 000 vuotta sitten.

Meidät on yhä biologisesti säädetty olemaan toistemme kanssa.

KUINKA YKSINÄISYYS TAPPAA

Suuret tutkimukset ovat osoittaneet, että yksinäisyydestä johtuva stressi

on yksi epäterveellisimmistä asioista, jota voimme ihmisinä kokea.

Se saa sinut vanhenemaan nopeammin, tekee syövästä tappavamman,

edistää Alzheimerin nopeampaa kehittymistä ja heikentää puolustuskykyä.

Yksinäisyys on kaksi kertaa tappavampaa kuin ylipaino

ja yhtä tappavaa, kuin yhden askin polttaminen päivässä.

Vaarallisinta yksinäisyydessä on se,

että kun siitä tulee kroonista, se voi muuttua itse itseään ylläpitäväksi.

Fyysinen ja sosiaalinen kipu käyttävät samoja mekanismeja aivoissasi.

Molemmat tuntuvat uhilta,

joten sosiaalinen kipu johtaa välittömään puolustusreaktioon, kun tunnet sitä.

Kun yksinäisyydestä tulee kroonista, aivosi menevät itsepuolustustilaan.

Ne alkavat näkemään uhkia ja vihamielisyyttä kaikkialla.

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Eräät tutkimukset ovat todenneet, että kun olet yksinäinen,

aivosi ovat vastaanottavaisempia sosiaalisille signaaleille,

mutta aivosi tulkitsevat signaaleja väärin.

Keskityt muihin enemmän,

mutta ymmärrät heitä vähemmän.

Aivojen kasvoja tunnistava osa menee epävireeseen

ja tulkitsee helposti neutraalit kasvot vihamielisiksi, joka viestittää epäluottamusta.

Yksinäisyys saa sinut olettamaan pahinta toisten aikomuksista sinua kohtaan.

Vihamieliseksi tulkitun maailman seurauksena,

saatat keskittyä yhä enemmän itsesi suojelemiseen.

Se voi saada sinut vaikuttamaan kylmemmältä,

epäystävällisemmältä ja sosiaalisesti kömpelömmältä kuin todellisuudessa olet.

MITÄ VOIMME TEHDÄ ASIALLE?

Jos yksinäisyys on vahvasti läsnä elämässäsi,

ensimmäiseksi voit yrittää tunnistaa noidankehän, jossa saatat olla loukussa.

Se yleensä menee jokseenkin näin:

Ensimmäiset tunteet eristäytyneisyydestä johtavat jännittyneisyyteen ja suruun

mikä saa sinut keskittymään toisten negatiivisiin kanssakäymisiin.

Tämä muuttaa ajatuksesi itsestäsi ja muista negatiivisemmiksi.

Joka taas muuttaa käyttäytymistäsi.

Alat välttelemään sosiaalisia tilanteita.

Jotka taas johtaa uusiin eristäytyneisyyden tunteisiin.

Tästä kierteestä on joka kerralla vaikeampi irtautua.

Yksinäisyys saa sinut istumaan etäällä muista luokassa,

jättämään vastaamatta, kun ystävät soittavat,

kieltäytymään kutsuista, kunnes kutsut loppuvat.

Jokaisella meistä on oma tarinamme

ja jos tarinasi johtaa ulkopuoliseksi joutumiseen,

muutkin omaksuvat sen.

Ja näin ulkopuolisesta maailmasta voi tulla samanlainen kuin ajatuksissasi.

Tämä on usein hidas ja vuosia kestävä prosessi,

ja voi johtaa masennukseen, ja mielentilaan, jossa kanssakäyminen

on mahdotonta, vaikka kaipaisit sitä.

Ensimmäinen asia, jonka voit tehdä tilasta irtautumiseen,

on hyväksyä se, että yksinäisyys on täysin normaali tunne,

eikä siinä ole mitään hävettävää.

Kirjaimellisesti jokainen kokee yksinäisyyttä jossain elämänvaiheessaan.

Se on universaali kokemus.

Et voi poistaa tai sivuuttaa tunnetta ja odottaa että se katoaa taianomaisesti,

mutta voit hyväksyä olevasi yksinäinen ja hankkiutua eroon sen aiheuttajasta.

Voit tutkia, mihin keskität huomiosi, ja tarkistaa keskitytkö valikoivasti negatiivisiin ajatuksiin.

Oliko se keskustelu kollegan kanssa todella negatiivinen?

Vai oliko se neutraali tai jopa positiivinen?

Mikä olikaan keskustelun todellinen sisältö?

Mitä toinen henkilö sanoi?

Ja sanoivatko he jotain pahaa, vai lisäsitkö merkityksiä heidän sanoihinsa?

Ehkä toinen henkilö ei reagoinut negatiivisesti,

mutta hänellä oli vain kiire.

Sitten pääsemme sinun ajatuksiisi maailmasta.

Oletatko pahinta muiden aikeista?

Osallistutko sosiaaliseen tilanteeseen ja päätät ennakkoon sen etenemisen?

Oletatko, että muut eivät halua sinua ympärilleen?

Yritätkö välttää loukatuksi tulemista ja pidät tunteesi itselläsi?

Jos ajattelet niin,

voisitko antaa heille mahdollisuuden?

Voitko vain olettaa, että he eivät ole sinua vastaan?

Voitko ottaa sen riskin, että olet avoin ja haavoittuvainen taas?

Ja viimeiseksi, käyttäytymisesi.

Vältteletkö mahdollisuuksia olla toisten seurassa?

Etsitkö tekosyitä kieltäytyä kutsuista?

Vai työnnätkö muita pois ennaltaehkäisevästi suojellaksesi itseäsi?

Käyttäydytkö aivan kuin sinua vastaan hyökättäisiin?

Etsitkö todella uusia suhteita,

vai oletko tyytynyt tilanteeseen?

Tietysti jokainen ihminen ja tilanne on ainutlaatuinen ja erilainen,

ja itsetutkiskelu yksinään ei välttämättä ole tarpeeksi.

Jos koet, ettet voi ratkaista tilannettasi yksin,

yritä saada ammattimaista apua.

Se ei ole merkki heikkoudesta,

vaan rohkeudesta.

Näemmepä yksinäisyyden puhtaasti yksilöllisenä ongelmana

joka vaatii ratkaisua henkilökohtaisen onnellisuuden saavuttamiseksi

tai julkisen terveydenhuollon kriisinä,

se on jotain, joka ansaitsee enemmän huomiota.

Ihmiset ovat rakentaneet maailman, joka on suorastaan ihmeellinen.

Ja kuitenkaan mikään niistä kiiltävistä asioista, joita olemme tehneet,

ei voi tyydyttää tai korvata biologista tarvettamme ihmissuhteille.

Useimmat eläimet saavat mitä ne tarvitsevat fyysisestä ympäristöstään.

Me saamme sen mitä tarvitsemme toisistamme.

Ja meidän tulee rakentaa keinotekoista maailmaamme tähän perustuen.

Yritetään jotain yhdessä:

Otetaan tänään yhteyttä johonkuhun.

Riippumatta siitä, koetko olevasi hieman yksinäinen

vai haluatko tehdä jonkun toisen päivästä paremman.

Ehkä kirjoitat ystävälle, jolle et ole jutellut vähään aikaan.

Soitat perheenjäsenelle, joka on etääntynyt.

Kutsut työkaverin kahville.

Tai sitten menet jonnekin, minne olet yleensä liian pelokas menemään,

tai liian laiska, kuten julkiseen tapahtumaan

tai urheiluseuraan.

Jokainen on erilainen, joten sinä tiedät, mikä sopii sinulle.

Ehkä siitä ei seuraa mitään,

ja se on okei.

Tee tämä ilman odotuksia.

Tavoitteena on vain avautua hieman;

treenata sosiaalisia lihaksiasi

jotta ne voivat kasvaa vahvoiksi ajan mittaan

tai jotta voisit auttaa muita treenaamaan niitä.

Haluamme suositella kahta kirjaa,

joita luimme tehdessämme taustatutkimusta tätä videota varten.

Guy Winchin “Emotional First Aid”

Kirja, joka käsittelee muun muassa

kuinka käsitellä yksinäisyyttä tavalla, jonka koemme hyödylliseksi ja sovellettavaksi.

Sitten “Loneliness, human nature and the need for social connection”

John Cacioppolta ja William Patrickilta

Se on viihdyttävä ja tieteellinen tutkimusmatka

yksinäisyyden kokemiseen biologisella tasolla,

kuinka se on levinnyt yhteiskunnassa

ja mitä tiede ehdottaa siitä irtautumiseen.

Linkit molempiin kirjoihin ovat videon kuvauksessa.